Pieni tulitikkutyttö

Share |

Maanantai 8.1.2018 klo 9:37 - Päivi Kuusela


Lapsuuteni lempisatuihin kuuluivat H.C. Andersenin sadut. Erityisesti pieni tulitikkutyttö, jota jaksoin lukea monta kertaa toistamiseen. Se kosketti aitoudellaan ja lapsen kokemuksella siitä, mitä on olla köyhä ja kokea rakkaudettomuutta myös perheensä sisällä. Tulitikkutytöllä oli ainoastaan isoäiti, joka oli rakastanut häntä, mutta isoäitikin oli kuollut.

Jostain syystä tuo satu tuli mieleeni juuri tämän joulun aikaan. Ehkä siksi, että saatoin löytää siitä jotain samankaltaisuuksia työssäni kohtaamieni perheiden tilanteisiin. Onneksi ne eivät ole vielä kuitenkaan samanlaisia kokemuksia kuin pienellä tulitikkutytöllä, joka kulki pakkasessa ilman kenkiä ja raapusteli tulitikkuja lämmitelläkseen itseään.

Jotakin tämä vuosi Eväsreppu-projektissa on opettanut minulle kuitenkin. Se on avannut entistä enemmän näkemään suomalaisten lapsiperheiden köyhyyttä. Olen nähnyt, kuinka herkkä ja haavoittuva lapsiperheiden tilanne voi olla. Elämässä voi sattua yhtä ja toista, mikä horjuttaa perheen ja lapsen tilannetta. Se voi olla vanhemman kuolema, avioero, sairaus, työttömyys tai muu vastaava kriisi. Elämän rakenteita voidaan horjuttaa ja samalla sen pienen tytön ja pojan lapsuus voi mennä arjessa selviämistaisteluksi, kun sen olisi pitänyt olla huoletonta lapsuutta leikkeineen ja unelmineen.

Suurimmaksi osaksi suomalaisissa lapsiperheissä voidaan vielä melko hyvin, mutta osassa lapsiperheissä koetaan erilaisia ongelmia, joista rahanpuute on yksi niistä. Osalla lapsista ei ole mahdollisuutta harrastuksiin, koska ei yksinkertaisesti ole rahaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuutta saada edes leluja, koska vanhemman rahat menevät arkipäivän välttämättömyyksiin; ruokaan, lääkkeisiin ja muihin tarpeisiin.

Jokaisella lapsella on kuitenkin unelmia ja kuuluukin olla, kuten pienellä tulitikkutytöllä. Tämä tulitikkutyttö haaveili jokaisella tulitikun raapaisulla ja liekillä erilaisia asioita. Hän haaveili kauniista joulusta lahjoineen ja joulukuusineen sekä herkullisista jouluruuista joulupöydässä. Sadun loppu on koskettava. Kun tyttö raapaisi viimeisen tulitikun, hän näki liekissä isoäitinsä kirkkaana ja säteilevänä. Tyttö pyysi, että isoäiti ottaisi hänet mukaan taivaan kotiin, missä kaikki on kaunista ja onnellista. Tytön toive toteutui ja hän pääsi isoäitinsä kanssa taivaaseen. Hänet löydettiin aamulla kuolleeksi paleltuneena.

Olen valitettavasti huomannut arvojen koventuneen yhteiskunnassamme ja se on saanut aikaan enempi itsekkäämpää ja välinpitämättömämpää suhtautumista heikompiin lähimmäisiin. Tuntuu siltä, että vallitseva ajatus on, että jokainen hoitakoon omat asiansa ja kaveri voidaan jättää oman onnensa nojaan. Olen onneksi myös nähnyt monien ihmisten antamisen iloa tänä päivänä; hyviä tekoja eri muodoissa ja ihan oikeaa välittämistä. Siitä on osoituksena esimerkiksi Logomon joulujuhlaan tulleet runsaat joululahjat eri-ikäisille lapsille. Onneksi löytyy vielä niitä arjen enkeleitä, joilla on sydän paikallaan ja teot kohdallaan. Jos yhteiskunnan päättäjät laativat lakeja, jotka huonontavat heikompiosaisen elämässä selviytymisen mahdollisuuksia, on olemassa myös joukko niitä aktiiveja, jotka tahtovat osaltaan vähentää huono-osaisuutta eri tavoin.

Toivon uudelle vuodelle, että päättäjät eivät heikennä elämisen mahdollisuuksia heiltä, joilla ei ole voimavaroja vaikuttaa elämän tilanteeseensa. Toivon päättäjille arvoja, joissa huolehditaan vaikeuksien keskelle joutuneista ja jotka eivät selviä niistä itse. Voihan elämässä käydä, että vahva ja pärjäävä löytääkin joskus itsensä heikkona ja tarvitsevana. Raamatun kultainen sääntö: ”Matt 7:12; kaikki, minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat;” on hyvä ohjenuora meille kaikille, niin päättäjille kuin tavalliselle kadun tallaajallekin.

Arvollista ja toisia huomioonottavaa Uutta Vuotta 2018!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini