Share |

Itsenäisyyspäivä 2018 puhe Tuomiokirkkotorilla, lähetysjohtaja Ville Auvinen

Hyvät ystävät,  

 

hyvää itsenäisyyspäivää. On hienoa viettää 101:tä kertaa tutkimusten mukaan maailman onnellisimpien ihmisten itsenäisen valtion syntymäpäivää.

 

Kai Suomea voidaan edelleen pitää hyvinvointiyhteiskuntana, vaikka sen voidaankin nähdä paikoin rapautuneen. Maailman mittakaavassa meillä on kuitenkin asiat varsin hyvin. Asuin 10 vuotta sitten Eteläisessä Afrikassa Sambiassa, jossa yhteiskunnan tuki vaikkapa vaikeasti vammaisille oli virallinen leimalla varustettu lupa kerjätä. Suurimmalle osalle maailman ihmisistä yhteiskunnan tarjoama terveydenhuolto, tai ilmainen koulutus, ovat paratiisimaisia unelmia. Kun tyttäreni kertoi Sambiassa ollessamme koulunsa opettajalle Suomen ilmaisesta koulutuksesta, häntä ei edes uskottu. Eihän sellaista voi olla! Suomi on edelleen vauras sivistysvaltio, jossa ainakin periaatteessa halutaan ottaa kaikki mukaan ja pitää huolta myös kaikkein heikoimmista. Ja juuri nyt Suomella menee taloudellisesti paremmin kuin aikoihin. Kaikki eivät kuitenkaan pääse syystä tai toisesta osallisiksi hyvinvoinnista. Tiedän sen, että sanat menestyvästä Suomesta kaikuvat onttoina niiden korvissa, joilla on nälkä.

 

Olen iloinen siitä, että Turun kaupunki viimeisimmässä strategiassaan haluaa panostaa syrjäytymisen ehkäisyyn. Usein tällaiset ajatukset jäävät vain päättäjien huonoa omaatuntoa lepyttäviksi korulauseiksi, mutta nyt näyttää siltä, että sanoista ollaan siirtymässä tekoihin.  Parhaillaan ollaan laatimassa monipuolista käytännön toimintaohjelmaa. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä käytännön toimista ensi vuoden talousarviota laadittaessa poliittiset ryhmät päätyivät esittämään avustusmäärärahoihin merkittävää kertaluontoista lisäystä, joka voidaan harkinnan mukaan käyttää mm. kolmannen sektorin ruuanjakelutoiminnan turvaamisen avustuksiin. Esitys hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa. Ensi vuonna nähdään, mitä tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi Operaatio Ruokakassin toiminnassa.

 

Kauanko Suomea voidaan kutsua hyvinvointiyhteiskunnaksi? Päättäjät käyttävät monimutkaisia termejä ja puhuvat vaikkapa kestävyysvajeesta tai negatiivisesta huoltosuhteesta. Yksinkertaisesti on kyse siitä, että pelätään, että taloutemme ei pitkään kestä nykyisten palvelujen tuottamista ja korkeaa sosiaaliturvaa. Jos niin käy, hyvinvointiyhteiskunta murenee ja hyvinvointierot menestyvien ja syrjäytyvien välillä kasvavat entisestään. Hyvinvointiyhteiskunnasta on pidettävä kiinni ja sen säilymiseksi on tehtävä työtä ja etsittävä keinoja, mutta samalla on hyvä miettiä sen rinnalle myös jotain muuta.

 

Minä toivon että Suomi voisi yhä enemmän olla lähimmäisyysyhteiskunta. Sellainen yhteiskunta, jossa ensimmäisenä ei mielessä ole oma etu, vaan toisesta välittäminen. Sellainen yhteiskunta, jossa katsotaan toista ihmistä silmiin arvostaen ja välittäen, riippumatta siitä, kuka ja millainen hän on. Sellainen yhteiskunta, jossa autetaan toista tasavertaista ihmistä, ojennetaan käsi ja kuljetaan yhdessä. Operaatio Ruokakassi ja sen toiminta on hyvä esimerkki siitä, miltä lähimmäisyysyhteiskunta voisi näyttää.

 

Lähimmäisyyshteiskuntaa ei luoda poliittisilla päätöksillä tai säätämällä lakeja. Lähimmäisyyden perustana on kristillinen rakkaus, joka muuttaa sydämet. Jeesuksen käsky rakastaa lähimmäistä niin kuin itseä voi alkaa toteutua siellä, missä Jumalan rakkaus on ensin saanut koskettaa. Sitä toivon Suomelle ja Suomen kansalle.

 

Hyvää syntymäpäivää, itsenäinen Suomi