Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:
62254 kpl

YHTEYSTIEDOT

Operaatio
Ruokakassi ry
Koulukatu 21 C 59
20100 Turku
045 120 3750
ruokakassi(at)gmail.com

Y-tunnus: 2367603-8

Tili: Nordea
159030-204436
IBAN-tilinumero
FI 5015903000204436

Facebook:
Operaatio Ruokakassi

Toiminnanjohtaja
Mertsi "MEDI" Ärling
045-1203750
mertsi.erling(at)gmail.com

Puheenjohtaja
Pertti Verho
044-7971566
woitto(at)gmail.com

Sihteeri ja hankintavastaava
René Honkanen
045-3551788
renee.honkanen(at)gmail.com

Logistiikka- ja talouspäällikkö
Markku Järvenpää
045-3551787
make.jarvenpaa(at)gmail.com

Tiedottaja
Aira Kuvaja
airakuvaja(at)gmail.com
040 500 8316

Meille vähän on paljon

Operaatio Ruokakassin toiminnan mahdollistavat yksityiset lahjoittajat. Tahdotko sinä olla yksi arkisankareista?
Operaatio Ruokakassin tilitiedot:
Tili: Nordea
159030-204436
IBAN-tilinumero
FI 5015903000204436
Keräyslupa 8420/19/2011
Toimeenpanoalue Varsinais-Suomi



Taivaan Isä siunatkoon hyväsydämisyytenne.

Uutiset

4.2.2012
Köyhien auttaja Mertsi Ärling on aitojen ylittäjä
Lue lisää » 2.2.2012
Operaatio Ruokakassi voitti Serlan hyvä teko -kilpailussa 5000?
Lue lisää » 2.2.2012
Vuoden Turkulainen kisassa Operaatio Ruokakassille merkittävä äänimäärä
Lue lisää » 1.2.2012
Turussa EU:n ruokatuki ei lopu kesken
Lue lisää » 28.1.2012
Draamasta voimaa diakoniseen auttamiseen
Lue lisää »

Uusimmat kirjoitukset

  • 19.12.2011 5:14
    Antaminen on vaativa taitolaji
    Lue lisää »
  • 1.12.2011 17:41
    Ajateltavaa köyhyydestä ja sen todellisuudesta tilastojen ja tutkimusten ulkopuolelta
    Lue lisää »
  • 13.7.2011 7:03
    Millainen on köyhän huuto?
    Lue lisää »

Operaatio kouluttaa

Seuraava koulutus keväällä 2012

Vieraskirja

Lähetä uusi viesti


Jukka Hyvää itsenäisyyspäivää 10.12.2011 10:31
Suuri kiitos avustanne kauppatorilla

Arja Välimäki VapaaEhtone 22.9.2011 17:28
Mää tiesin, et olen oikias paikas ja iha oikkia aikka. Silti mun syrämeni läpätti ko lamppaan saparo. Mää pelkäsin, enkä mä voinu ymmärtä et miks? Mää ossaa kyl smoltolkki, mut nyt mää oli iha vieral reviril. Mää seisattusi karull ja kuunteli ku liikenne kohisi. Yhtä jalankulkkija ei ollu näkyvis.

Astusin sisäpihal, tarrasi overipa ja vetäsi oven auki. Päivää, mää sanosi. Menin istumaa pyöriä pöyttä, se oli ihan se kaikkein takimmaine. Mää sain kaffekupin kätteeni ja sit henki rupes vähä kulkema. Mää pyörittelin silimitäni: meno oli ku huutokaupas. Kuka halus aseet, kuka plätit, kuka makkarat ja kuka salaatin? Mää olin varannu vapaehtostyöhö yhren päivän. Mää ymmärsin koht pia et jos mää meinaa jottai tehrä, nii ensmäiseks mun täytyy saara suuni auki. Nii mää sit rupesi huutama ittelleni yksinkertassi ja simppelei hommii. Sellasii jost mää kuvitteli selviäväni. Rima ei ollu kauhhian korkial, sen mää myönnän. Siel oli semmonen kiltti lyhkähiuksine naine. Silt mää uskalssin kyssy jottai. Kotti mää sain mustan t-pairan jos luki enklanniks tärkiä tierotus.

Launtai mää sit heräsi kukonlauluaika, ku kännykkä rupes laulama. Kahreksalt mää oli nykimäs Mikaeli seurakuntakodi ovel ja ilmottautumas kokil, et nyt mää sit tule tekemä sitä salatti. Kokki oli ikävä ihmine ja kaatos kylmä vet mun niska. Sanos, et se on ny punajuurikuutio ja suora purkist. Mää käveli takas autol ja oli kovi pettyny. Mun palveluksian ei nyt sit tarvittukka. Ajatteli et ruppeks mää parkuma pettymyst, mut sit mää pääti olla aikune ihmine ja säästä parkumise siihe ko o oikia aihet.

Kolmelt mää yriti uuresta. Mää meni Mikaelipuisto jakama päivällisse veittei ja kihvelei. Kävelin puisto läpi ja tein tiukka tilannekatsaust; jaa et tonne vai? Kello oli viel liika vähä ja mää istusin nurmikol semmosen sementtimöykyn pääl. Mun sisäl käytti kova paini. Lährenks mää nostelema vai menenks tekemä sen mitä mää olen luvannu. Paini jälke mää menin teltal ja ilmottautusi. Kaik oliva aika hilja. Yks mies sanos et muist sit hymyillä. Mää istusi penkin päähä ja tiesi milt orvost tuntu. Makkarasoppa oli vaihtunu soosiks ja sitä täs ny orotetti syvä hiljasuure vallites.

Mää kattosi mitä muut teke: Käsidesi kässii, vinyylihanskat ja paperihattu keikkuma kallellas päähä. Työ ja hymyilemine ei ollu kauhia vaikkia. Syömisen jälkke mää siivosi vähä, vaihroi pöytäliinoi ja kannoi tavaroi kärryihi. Kyselin jottai nuorelt naiselt. Se vastas napakast: et en mää tiärä. Enskertalaine niin ku määki, päätteli. Tarjoutusi paistama letui, mut karoksis ollu paistaja löytys jostain. Mää liukeni takavasemmal hitast ja äänettömäst. Mul oli merkitty kuutamovuoro kaffenkeitos, mut se oli peruttu. Tein kolmest aijotust hommast yhre. Aika siihe meni semmoset kaks ja pual tunttii ja mää tunsin itteni jotenki pettyneks.

Mitä mää oppisin? On pare olla omatoimine ja ihmissi ei kannata peljätä. Ne on ihan tavallissi. Se o hyvä jos ossaa orkaniseerata ja kaikke ei kannata otta kauhia vakavast, joustama joutu ja tilantet elävä. Jottai jäi vähä hampanrakko. Kyl mää ossaa häärätä siin ko muutki, mut mist tule se tunne et tarttis olla jottai vähä enemmä ku o. Ei tartte. Ei ne toisekka ol. Mukkaa vaa, jos silt tuntu. Lammas o iha söpöne elukka, vaik häntä joskus vähä vispaki.

Vastaus: Kiitos vapaaehtoiselle pitkästä ja hauskasta tekstistä.

Isot tapahtumat suuren vapaaehtoisjoukon kanssa vaativat aina joustamista ja soveltamista, koska, niin kuin tuossa tapahtumassa, muuttuvia tekijöitä ilmaantui ilman kelloa tai lupaa ja niihin tuli reagoida senhetkisen viisauden ja ymmärryksen mukaan.

Hienoa, että olit mukana ja tervetuloa toistekin. Teit tärkeän huomion; on hyvä tulla rohkeasti vaan mukaan ja tarvittaessa punaisten roskien sijaan kerätä myös sinisiä roskia, vaikkei se toimenkuvaan alunperin olisikaan kuulunut. :)

Mertsi Lindberg Mikaelin srk.n uusi ruokailumahdollisuus 14.6.2011 12:02
On hienoa, että vähävaraisia arvostetaan, kuten tuossa ruokailun suunnittelussa näkyy. Eli kaikesta päätellen on ajatus se, että ei tehdä siitä mitä sattuu olemaan kuten esim. hernekeittoa lihapullien kera, vaan tuossa etukäteen suunnitellussa ruokalistassa näkyy se, että näitä nälkäisiä ihmisiä arvostetaa.

Vastaus: Kiitos viestistä!

Apua saanut Onnea 10.11.2010 23:24
Onnittelut Vuoden kaupunkiteko kilpailun voittamisesta Turussa. Oli hienoa nähdä, että työtänne arvostetaan.

Riku Re: Mitä mieltä Leipäjonoista? 31.8.2010 23:54
1.
Minulle lapsena opetettiin, että lautanen pitää syödä tyhjäksi. Muualla nähdään nälkää, joten ruuasta, että sitä ylipäänsä on, pitää olla kiitollinen. Siksi ruokaa ei saanut heittää pois.
Jos ruokaa jää kuitenkin yli, esimerkiksi kaupoissa, voiko joku tosissaan olla sitä mieltä, että on parempi heittää ruoka pois kuin jakaa se tarvitseville. Ihmiselle, jolla ei kerta kaikkiaan ole rahaa ostaa sitä kaupasta.
2.
Tämä ilmainen leivänjako on nappikauppaa esimerkiksi verrattuna siihen, miten nyt vaikkapa lääkeyritykset jakavat ilmaisia tuotteita ja matkoja ihmisille (joilla ei välttämättä ole rahasta pula). Miksi ilmaisen jakaminen köyhälle olisi väärin mutta ilmaisen jakaminen rikkaille normaalia liiketoimintaa? Tämä nyt vain esimerkkinä.
3.
Vaikka ruoka-apu on enemmän laastaria haavoihin, se on myös mahdollisuus ihmiselle. Mutta leivän jakamisella on myös suurempi kristillinen sanoma. Jeesus lähti autiolle seudulle ja paljon tuli väkeä hänen peräänsä. Mutta siellä seudulla ei ollutkaan ruokaa, mukana oli 'vain viisi leipää ja kaksi kalaa'. Mutta niinpä vain tuli väki ruokituksi. Kuka heistä oli Jeesuksen seuraaja? Kuka leipäjonossa olevista?




Lähetä uusi viesti

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Kotisivu: