Millainen on köyhän huuto?

Keskiviikko 13.7.2011 klo 7:03 - Medi

Antakaa te heille syötävää!

Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan. Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi. Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun. Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot. Ps.104:27-30

Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa! Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.   Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti! Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. Ps 22:24-29

Psalmien teksteissä tuodaan esille köyhyyttä; köyhien syöminen ja kylläiseksi tuleminen on niin keskeinen asia, että se tekee Jumalan tunnetuksi myös Israelin ulkopuolella. Jumalan kuninkuuden tunnusmerkki on siinä, että myös köyhät ovat kutsuttuja syömään yhteiselle aterialle.

Köyhien syömisestä ja kylläisyydestä huolehtii Turunkin seudulla Operaatio Ruokakassi jäsen- ja yhteistyötoimijoidensa kautta päivittäin. Kun ruoanjakamiset alkoivat Suomessa 90-luvulla, sitä pidettiin alkuun käsittämättömänä seikkana. Samoin siihen katsotaan karsaasti 2000-luvullakin. Hyvinvointivaltiossa ei kenenkään pitäisi nähdä niin suurta leivän pulaa, että ruokaa pitäisi jakaa. Aluksi ruoanjakaminen oli protesti, jossa pitkien jonojen avulla haluttiin tehdä köyhien asema tunnetuksi, mutta nämä jonot ovat jääneet yhteiskuntaamme pysyväksi käytännöksi. Ruokaa jonotetaan, vaikka se toisten mielestä leimaa ja syö ihmisarvoa. Jotakin on kuitenkin nälkäisenkin syötävä.

Kriitikkojen mielestä ruokajakeluihin liittyy monia ongelmia: ne saattaa kohteellistaa avuntarvitsijat ja tehdä ihmiset riippuvaisiksi avusta. Ruoka-apu antaa ainoastaan ensiavun tilanteessa, jotka pitäisi ratkaista asianmukaisemmin ja ihmisarvoa paremmin kunnioittaen. Riippumatta siitä kuka leipää jakaa ja saadaanko köyhien tilanne joskus parempaan tilaan, Luojan luomalle leivälle on ottajia, kun sitä jaetaan.

Useat sosiaalitoimistot kohtelevat köyhiä kuin mitäkin tunteettomia olioita. Jonot ovat käsittämättömän pitkiä; sosiaalityöntekijälle soittamisen ja vastaanotolle pääsemisen välisestä ajasta harva on kiinnostunut. Oman päivätyöni kautta olen useasti saanut kohdata monien sosiaalitoimiston työntekijöiden olevan todella nuivia, jopa vihamielisiä, köyhää asiakastaan kohtaan. Kanssakäyminen on kylmäkiskoista, sadattelevaa, halventavaa ja alaspainavaa. Avuntarvitsijoilta evätään harkinnanvaraiset avustamiset. Unohdetaan, että ihminen on kokonaisuus, ei vain oppikirjojen määrittelemä epämääräinen möykky. Joskus vasta silmiä aukaiseva diakoninen virkapuhelu saa aikaiseksi sen, minkä alansa ammattilainen sosiaalityöntekijä olisi pitänyt tehdä jo oman harkintavaltansa ja kykynsä mukaan asiakkaan kokonaistilannetta helpottamiseksi.

Ihminen kaipaa toisen ihmisen ihoa

Sanaa, soppaa ja saippuaa on Pelastusarmeijan työstä tuttu sloukani. Kuinka osuvat nuo sanat ovatkaan olleet aikanaan ja ovat vieläkin. Turussa monet tahot jakavat lahjoitettuja ruokia avuntarvitsijoille ja hyvä niin. Monesti sivusta seuraaja jää kuitenkin miettimään, mikä on kaiken motiivi ja mitä muuta avunantajat tarvitsijoille voisivat tarjota. Useampi kuin joka toinen apua elämäänsä etsivä hakee yhteisöä, jonne voisi kuulua vajavaisena tai henkilöä, jolla olisi aikaa kysyä oikeasti MITÄ SINULLE KUULUU?

Toisinaan seurakunnissa järjestetään yhteisiä ruokailuja – näin voisi toimia useamminkin. Yhteisen aterian merkitys tulee hyvin esille, kun tarkastelee kristittyjen varhaisvaiheita. Yhteisellä aterialla on moniulotteinen merkitys. Se muistuttaa osuvasti siitä, ettei ruokajakelussa ja syömisessä ole kysymys vain ravinnon saamisesta vaan ihmisyyden muistamisesta.

Sairas köyhyys

Miten köyhyys ja sairaus syntyvät? Nykyajan länsimaissa köyhyys ja sairastuminen näyttävät kulkevan käsi kädessä: 2000-luvun Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan ihmisen sosioekonomisella asemalla on merkittävä vaikutus terveyteen. Simppelimmillään voidaan sanoa, että köyhyys lisää sairastuvuutta ja joka taasen aikaansaa köyhtymistä. Niin kuin tiedämme, köyhyys ei ole ainoastaan materiaalista tai taloudellista puutetta, vaan se merkitsee myös yhteiskunnallisen aseman muutosta, marginaaliin joutumista ja vaikutusvallan sekä mahdollisuuksien kaventumista – Olikohan tämä myös Jobin kokemus? Hänhän oli aikakautensa vaikutusvaltainen henkilö yhteisössään ja hetkessä kaikkien hyljeksimä ja halveksima, jopa oman perheeensä (Job 19:13-20).

Jobin kirja kertomus on avannut lohdun näkymiä monille köyhille ja kärsiville kautta koko maailman. Kertomuksesta piirtyy kuva ihmisistä, joiden huono asema on sysännyt heidät kaikin tavoin yhteiskunnan marginaaliin ja normaalin ihmisten välisen kanssakäymisen ulkopuolelle. Keitä sitten nämä Jobin kirjan ”hylkiöt” ovat tämän päivän Suomessa? Ovatkohan he niitä yhteiskunnan viimeistenkin tukiverkkojen ulkopuolelle pudonneita? Sairas köyhyys –tutkimus kertoo näiden ihmisten olevan heitä, jotka ovat sekä psyykkisesti että fyysisesti vakavasti sairaita ja sen vuoksi ajautuneet elämään lähes täysin ihmisyhteisön ulkopuolella.

Tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta ja puolustakaa sorrettuja

Herra asettuu käymään oikeutta, hän ryhtyy tuomitsemaan kansaansa. Hän tulee ja vaatii tilille kansansa vanhimmat ja hallitusmiehet: - Te olette riistäneet tyhjiin, te olette tärvelleet viinitarhan, köyhien omasta te olette koonneet omaisuutenne. Millä oikeudella te ruhjotte minun kansaani, iskette köyhiä vasten kasvoja? Näin sanoo Jumala, Herra Sebaot. (Jes. 3:13-15)

Jesajan kirja on aina ollut yksi VT:n suositummista teoksista. Jesaja kirjassaan kyseenalaistaa sen pohjan jolle jumalanpalveluksemme ja uskonnollisuutemme perustuvat. Jesajan näkee, että oikea jumalanpalvelus kulkee käsi kädessä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuuden kanssa. Kristillinen spirualiteetti ja yhteiskunnallinen aktivismi eivät ole toisilleen vastakkaisia ilmiöitä, vaan ne kuuluvat yhteen.  Ahneuden, itsekkyyden ja yksisilmäisen oman edun tavoittelun sekä heikompien sortamisen hän tuomitsee jyrkästi. Erityistä arvostelua esitetään epärehellisiä vallanpitäjiä kohtaan, olivat he sitten hengellisiä tai maallisia valtaapitäviä. Yksi aikamme merkittävimmistä hengellisistä opettajista ja kontemplatiivisen rukouksen isä, sisterssiläismunkki Thomas Keating kirjoittaa: ” On mahdotonta olla kristitty välittämättä yhteiskunnallisista ongelmista. Ei ole mitään syytä, miksi kenenkään pitäisi kärsiä nälkää edes yhden päivän ajan.”

Kristinusko on köyhien uskonto

”… Herra, milloin me näimme sinut janoisena, nälkäisenä, alastomana, vailla kotia…” (Matt. 25:31-46). Vaikka muidenkin uskontojen piirissä tunnetaan kertomuksia, joissa "jumala" ottaa jonkun vähäosaisen ihmisen hahmon ja tarkkailee sen kautta, miten ihmiset suhtautuvat köyhiin, sairaisiin tai muuten apua tarvitseviin lähimmäisiin. Niin kristinuskossa Jumala kuitenkin tulee aivan oikeasti ihmiseksi maan päälle, ei siis vain valepuvussa ihmisiä tarkkailemaan.

Matteuksen kirjassa olevassa kertomuksessa (Matt. 25:31-46) kaikki osapuolet näyttävät olevan lopulta yllättyneitä – niin pelastuvat kuin tuomitut. Molemmat kysyvät saman kysymyksen; milloin me näimme sinut jonkin  puutteen alaisena? Matteuksen kertomus heikkouteen kätkeytyvästä Jumalasta on innoittanut lukuisia kirjailijoita ja teologeja Immanuel Kantista Jose Gutiérreziin korostamaan pyyteettömän lähimmäisenrakkauden merkitystä oikeana Jumalan palvelemisena. Vaikka ihmiset eivät laupeuden tekoja tehdessään – tai jättäessään tekemättä – tienneet, että tekojen kohteena oli heikkouteen kätkeytynyt Jumala, jokainen heistä varmasti tiesi Jumalan vaativan oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisen rakastamista. Matteus muistuttaa köyhien puolelle asettuvasta Jumalasta, joka tulee jakamaan oikeutta tuomion päivänä; jokainen köyhälle tukensa ja apunsa antanut tullaan kerran palkitsemaan, apunsa evännyt saa rangaistuksen. Ei siis ole ihan sama, miten suhtaudumme köyhään, kärsivään ihmiseen, lähimmäiseemme.

Köyhän huuto

"Älä tee muukalaiselle vääryyttä äläkä riistä häntä, sillä olet itsekin ollut muukalaisena Egyptissä. Älkää kohdelko huonosti leskiä älkääkä orpoja. Jos kohtelette heitä huonosti, minä kuulen heidän huutonsa, kun he huutavat minulta apua. Minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät sodalla, niin että teidän vaimoistanne tulee leskiä ja lapsistanne orpoja.” (2. Moos.22:20-23)

Köyhän huuto on huokaus työn määrästä, puuttuvasta ihmisyydestä, elämän ulkopuolelle jäämisestä ja siitä kivusta, mikä marginaaliin joutumisesta syntyy. Millainen se huuto sitten on? Kysymys ei ole joukkovoimasta tai poliittisesta liikkeestä. Köyhän huuto on useasti vain hiljainen huokaus, kyynel silmäkulmassa ja ahdistus kurkussa. Köyhän huuto ei tule yleensä median otsakkeisiin, eikä siihen kovin usein tartu myöskään mikään painostusryhmä, oli sitten kyseessä kristillinen tai ei-kristillinen ryhmittymä. Mutta varmaan on niin kuin Mooses kirjassaan toteaa: "Jumala kuulee köyhän huudon!"

Anna ihmisten nähdä sinussa Jeesus. Silloin voit katsoa heitä silmiin ja sanoa: ”tässä on salaisuus”. Puhut elämästä käsin, puhut kokemuksesta. (Äiti Theresa)

Lähteet:

Raamattu 1992

Köyhien Raamattu

Äiti Theresan sanoja