Vaikka tuuli ulvoo ulkona on lämmintä sisällä

Maanantai 30.8.2010 klo 20:43 - Medi

• Muutaman päivän päästä elokuu vaihtuu syykuuksi. Kesän lämpö on jo takana. Saavumme vuodenaikaan, josta en henkilökohtaisesti pidä yhtään. Kaikki kuolee… elämä pakenee… märkää… koleaa… jne. Ainoa ilonpilkku on ruskan värit jos nekään.
• Olen syyskaudeksi ottanut diakoniatyöstäni Uusipesula-seurakunnassa opintovapaata, jotta saan diakonin opinnot suoritettua mallikkaasti läpi Porin diakonia ammattikorkeakoulussa. Tarkoituksena on valmistua jouluksi, jos Herra suo. Suomalainen opiskelumaailma on todella vaativa ajoittain, etenkin, kun kaikesta osaamisestasi täytyy olla jokin virallinen todistus. Vaikka olisit jotakin asiaa tehnyt elämäntyöksesi ja sinulla on toteennäyttää sen hedelmät, niin ei se riitä. ”Ojankaivamistaidostasi” pitää olla osaamistodistus. Asialla on tietysti puolensakin.
  
  
• Olen ikuinen opiskelija ja uskon, että tulen sitä olemaan niin kauan kuin järki pysyy päässäni. Vaikka opiskeleminen on työteliästä ja ajoittain väkisten väännetyissä  ja sisällöllisesti tyhjissä oppitunneissa turhautumista,  tapahtuu paljon myös kasvamista niin jumalanpalvelijana, ihmisenä kuin asiantuntijana. Olen ihmisenä sellainen, joka haluaa tekemiselleen perusteluita ja teoriaa – Tämän viisauden olen oppinut sairaanhoitaja opiskeluni  ensimmäiseltä harjoitteluohjaalta. On eri perustella miksi käyttää mustaa neulaa punaisen sijasta kuin todeta, että näin kuuluu tehdä.
• Vieläkin useasti pysähdyn miettimään, miten hieno ja mahtava juttu OR on. On ihan mieletöntä saada olla yksi sen vapaaehtoisista. Jumala on uskonut meille ison asian, kunpa osaisimme hoitaa tehtävämme parhaalla mahdollisella tavalla. Välillä sitä oikein ikään kuin herää todellisuuteen, jossa ihmettelee: ” minä, tavallisen kodin tallaaja, mukana eturintamalla jossakin suuressa ja vaikuttavassa asiassa”. Jumala on siunannut suuresti diakonista yhteistyötämme. Ja siunaisi vieläkin enemmän, jos uskaltaisimme olla luovia ja uudella tavalla ajattelivia. Samalla hiekkalaatikolla voi ja saa leikkiä yhteisesti kaikkien leluilla sen sijaan, että leikkii vain omalla ämpärillä ja lapiolla tai käpylehmillä
  
  
• Vapaaehtoistyön haasteellisin ja samalla ikävin juttu on normaalin menestymisen mukana tulema kanssamatkaajien kateus. Vanha sanonta ”kateus on kiimakin pahempi” on edelleenkin ajankohtainen. Kateutta ei ole ainoastaa aidan toisella puolella vaan sitä on myös sisäpuolella, jopa omassa sydämessä asti.  Me ihmiset olemme todella raadollisia ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta. Herra armahda meitä! armahda minua!
• OR pääsy yhdeksi neljästä ehdokkaasta Vuoden kaupunkiteoksi, oli sydäntä lämmittävä huomio. Miettiessäni ehdokkuutta tarkemmin myönnän, että työmme on ansaitsemallaan paikalla – Olemme vahvasti vuoden kaupunkiteko. Monen vapaaehtoisen intensiivinen työ kolmen vuoden aikana  – tuhansia työtunteja takana. Suuri määrä eritavalla autettuja lähimmäisiä yhteistyössä kymmenien lahjoittajien kanssa.
• Miten suuri mahdollisuus meillä onkaan tuoda ehdokkuutemme kautta, ja etenkin jos voitamme, kaksi tärkeänä pitämäämme asiaa; diakoniatyö ja evankeliumi. Nähtäväksi jää arvostaako kansa, kanssamatkaajat, taistelutoverit, avunsaaneet ja muut avunantajat asian samasta näkökulmasta. Kokemuksesta tiedän, että lobausta tarvitaan.
• Hetken pysähdys elämän mielekkään haasteellisuuden kanssa vahvistaa Raamatun ajatuksen;  Kaikki minä voin Hänessä joka minua vahvistaa. Auta siis Jeesus, että osaisin kirkastaa elämälläni Nimeäsi.