Hikistä touhua

Torstai 15.7.2010 klo 1:07 - Medi

• Lasten leirit ovat jälleen takanapäin. Oli jälleen mahtavat leirit. Lämmintä piisasi niin ilmassa kuin vedessä. sain tutustua uusiin ihmisiin ja verestää vanhojen ystävien kanssa muistoja ja pohtia itse elämää.
• Kauniin aurinkoiset päivät ovat jälleen saaneet minusta entistäkin ruskeamman. Peiliin katsoessa voisi äkkiä luulla vaikka muunmaanlaiseksi :)
• Loma on tehnyt hyvää niin aivoille kuin kropalle. Tänä vuonna en ole kuitenkaa voinut heittää itseäni ihan laakereille lepäämään ja aivoja heittää narikkaan, kun heinäkuun Mikaelin kirkon kesäjuhla ajoittain vaatii huomiotani.
• Olen sydämestäni ihmetellyt sitä suurta Jumalan siunasta, joka työmme yllä lepää. Raision tehtaiden johtajan ansiosta olemme saaneet usealta isolta yritykseltä täysin ilmaiseksi kesäjuhlan muonitusta varten satoja kiloja ruokaa.
  
  
• Kesä on myös koetellut ärtymyshermoja
  
  
• Eräs työyhteyteemme pyrkinyt henkilö Laitilasta soitti minulle mahdollisesta Kuorma-auton lainaamisesta omiin tarkoituksiinsa ja kun en asiasta ihan innostunut ja pyysin odottamaan, jotta voisin keskustella asiasta hallituksemme muiden henkilöden kanssa, sainkin sellaisen haukkimisryöpyn niskaani ettei paremmasta väliä. En niinkään saanut kommenttia työstäni vaan haukkumisen ydin oli etninen taustani, menneisyyteni lavealla polulla, kristillisyyteni ja vakaumukseni totaalinen mitätöinti. Ja lopuksi ikäänkuin kirsikkana kermavaahdon päällä toruja väitti tietävänsä, että myyn lahjoitettuja jugurtteja. 
• Rehellisesti ajateltuna tuossa kohtaa mieleni olisi tehnyt vetää kaveria dunkkuun, jos olisimme olleet kosketusetäisyydellä mutta jokin minussa totesi puhelin toisessa päässä olevaa kohtaa, että oikein tyhmän ihmisen kanssa ei ole viisasta käydä väittelyyn. Joten totesin, että työyhteytemme loppuu tasan tarkkaan siihen paikkaan.
• Olen kyllä elämäni aikana myynyt jos mitäkin tavaraa ja aatetta mutta jugurtteja en vielä koskaan. En ennen Operaatio ruokakassia  enkä sen aikana. Enkä myöskään koskaa tee auttamistyötä romanina tai muunakaan laisena vaan teen sen ihmisenä toiselle ihmiselle.
• Se että ihminen on uskovainen ei tarkoita että hänen tarvitsee olla sylkikuppina.
  
  

• Kesä ei ole ainoastaan osittaista lomaa ja ilossa elämistä. Perhettämme on taas kohdannut suru. Hoidan syöpää sairastaneen tätini hautaan lähipäivinä ja loppuvaiheen syöpää sairastavan serkkuni saattovaihetta, jossa poisnukkuminen voi tapahtua milloin vain.

• Olen aina ajatellut, että saattohoidossa olisi terveydenhuollon sydämellisemmät ja ymmärtäväisimmät hoitajat mutta sain jääkylmää vettä vasten kasvojani viedessämme kuolevaa omaistamme turkulaiseen saattokotiin Hirvensaloon.  Ensimmäisen tunnin aikana kohtelu niin potilasta kuin omaisia kohtaa ylitti kaikki villemmätkin odotukset. "vierailun" jälkeen potilaamme itki ja rukoili, että emme jättäisi häntä sinne. Hoitopaikan suurin ongelma oli se, ettei heidän sääntöjen mukaan (joita ei kuitenkaan todellisuudessa ollut) potilasta saa käydä katsomassa kuin yksi henkilö kerrallaan, eikä hoitolaitokseen saa tuoda lapsia, edes potilaan omia. Vaikka kuinka yritimme keskustella ja neuvotella asiasta vastauksena saimme vain huutavan lääkärin suusta: "Meillä on säännöt ja niistä ei tingitä!".
• Tapasin muutaman päivän päästä Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen toiminnanjohtajan ja totesimme yksissä tuumin, että hoitopaikka oli toiminut törkeällä tavalla väärin ja tässä kohtaa jopa rasistisesti. Asia tullaan viemään terveydenhuollon toimikunnan käsittelyyn. Onneksemme yhdistyksen TJ ja HES:n ambulanssin henkilökunta olivat paikalla kuulemassa ja näkemässä miten perheyhteisöllisyys haluttiin riistää kuolevalta potilaalta kirjoittamattomaan sääntöön vedoten todellä törkeällä käytöksellä.
  
  
  
• Kaikesta huolimatta loma ja kuumuus jatkuu. Päivät ja yöt ovat hikisiä. Toivottavasti edes kilot karisivat hien mukana :) saattaa olla toiveajattelua.