saa kesäleiri aikaan sen, mielettömän kesäfiiliksen

Keskiviikko 16.6.2010 klo 22:55 - Medi

• Niin sanottu kesäloma on alkanut - onko se muuten syömistä?
  Työtä silti piisaa. Pitää valmistella heinäkuun suurtapahtumaa, jossa OR ruokkii 5-6000 nälkäistä suuta kolmen päivän aikana.
  
  Tehtävä on suuri haaste mutta uskon, että, jos emme siitä selviä, olemme "kännissä" :). Tällainen haaste saa adrenaliinin virtaamaan minussa ja se mahtava tunne. JESS!
• Työ kotiseurakunnassani Uusipesulassa on hiljentynyt vaikkeikaan täysin, jumalanpalvelukset pyörivät. Me diakoniatyössä olevat olemme lähteneet ansaitulle akkujen latauslomalle. Vielä joitakin yksittäisiä kontakteja pidetään läpi kesänkin yllä.
  
  
• Viimeiset 12-vuotta olen ollut joka ikinen kesä Lastenleirillä Sauvon Kupiluodossa erilaisissa tehtävissä ja aioin mennä perheeni kanssa sinne tänäkin vuonna. Siitä alkaa meidän perheen kesäloma - luonto, oleminen, aurinko ja ajattomuus tekevät e r i t t ä i n hyvää. Vain kesäleiri saa aikaan sen, mielettömän kesäfiiliksen.
  
  
• Uskolliset lahjoittajamme lahjoittavat kesälläkin erilaisia tuotteita vähäosaisten auttamiseksi ja niiden ansiosta jälleen moni lasten leiri saa ruoallista tukea toimintaansa ja monen köyhän perheen lapsi pääsee sen ansiosta ilmaiseksi leirille.
  
  
• Olen myös erittäin kiitollinen taloudellisista tukijoistamme. Olemme saaneet monia satunnaisia tukijoita, jotka antavat vähästään kuka 5€ kuka 50€. Meillä on myös joitakin säännöllisiä tukijoita, jotka ovat tärkeä tukirankamme.
  SUURI KIITOS teille kaikille.
  
  
• Tänä kesänä olen päättänyt kahlata ajatuksen kanssa lävitse Paavalin kirjeen Roomalaisille. Olen hankkinut useita erilaisia selitysteoksia kirjeestä. Ensi alkuun olen kehoituksesta ottanut onkeen ja aion lukea kirjeen lävitse kymmenen kertaa ja vasta sitten syventyä kommentaareihin.

• Nyt aika päästää aivot narikkaa. Jumala siunatkoon kesäsi niin hengellisesti kuin aineellisestikin.

pitkästä aikaa

Lauantai 5.6.2010 klo 7:35 - Medi

• Hieman on aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoittamisesta. Liekö ollut syynä kiire ja työn paljous - ei ole oluut aikaa netissä roikkumiseen ;)
• Kesä on aikaa, jolloin moni toiminta hiljenee. Niin tapahtuu myös monissa avustustoimipaikoissa. Joku saattaa ajatella ja jopa kysyä ääneen "Miksi, onhan köyhyyttä ja avuntarvitsijoita myös kesälläkin?" Totta onhan meitä. Mutta vapaaehtoisetkin tarvitsevat vapaata, jotta jälleen syksyn tullessa voi antaa itsestään 100%.
• Kulunut kevät on ollut OR:ssa mielenkiintoisia aikaa. Mukaan on mahtunut niin hienoja onnistumisen ja eteenpäinmenemisen hetkiä kuin haasteellisia pettymyksien kokemuksia.
• Hienoja eteenpäin menemisen hetkiä on ollut mm. rohkean ja päämäärätietoisen askeleen ottaminen itsenäistymisen suhteen - OR rekistöröityy omaksi yhdistykseksi. Vaikka itsenäistymisen taustalla ei sen enempää ole mitään dramatiikkaa A&O:n alaisuudessa toimiseen, on itsenäistymiseen liittynyt enemmän ja vähemmän ei toivottua vääntämistäkin - Ihmisten minuus tulee mielenkiintoisella tavalla esiin, kun kysymyksessä on esim. raha, valta tai kuuluisuun. Tästä minuudesta ei ole erossa sen enempää minä kuin ketään muukaan.
• Kevään ehkä suurin pettymys koettiin Pelastusarmeijan erkautumisesta OR:sta. Neuvottelut ja keskustelut eivät kääntäneet Helsingin pään vastuuhenkilöiden ajatusta: " Emme tarvitse muita, pärjäämme omillamme". Ja varmaa pärjäävätkin, onhan Pelastusarmeijalla pitkä diakoninen historia auttamistyössä. Pelastusarmejan suusta (tai TS toimittajan suusta) otsikoksikin noussut Operaatio Ruoakassin työn vertaaminen liukuhihnatyöksi, oli minusta typerää ja perustui tietämättömyyteen. Ruokakassien jakaminen esim. Kauppatorilla on vain työmme jäävuoren huippu ja ulospäin näkyvin osa. Diakoniatyössä on asioita, joiden kuuluu näkyä. Ja on asioita, joissa vasemman käden ei tule tietää, mitä oikea käsi tekee.
• Henkilökohtaisessa elämässä auttamistyö on jälleen vienyt miehen mehut tipoiksi mehukannun pohjalla. Odotan jälleen koko olemuksellani kesää ja sen akkuja lataavaa vaikutusta. Tänä kesänä aion erityisesti keskittyä Jumalan kanssa olemiseen rukouksen ja Sanan lukemisen kautta. Edessä olevan työn haasteiden ja mahdollisuuksien edessä ymmärrän pienuuteni ja siksi ja juuri siitä syystä käännyn Työnantajani puoleen, josta minulle tulee apu.
• Lopuksi, mutta ei kliseenomaisesti, tahdon kiittää sydämestäni jokaista vapaaehtoista, lahjoittajaa ja rukoilijaa keväästä. Meillä jokaisella on tärkeä osuus auttamistyön kokonaisuudessa. Kiitos!
  
  
• Maailman lähiöissä elävät köyhät ovat kuin kärsivä Kristus. heissä Jumalan Poika elää ja kuolee, heidän kauttaan Jumala näyttää minulle todelliset kasvonsa. Rukoileminen merkitsee minulle sitä, että kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa sulaudun yhä uudestaan Jeesuksen tahtoon elääkseni Hänelle, Hänen kauttansa ja Hänen kanssaan
  
  Kun rukoilemme, alamme uskoa
  Kun uskomme, alamme rakastaa
  Kun rakastamme, alamme palvella
  Vain tällätavoin voimme asettaa elävään käyttöön rakkautemme Jumalaa kohtaan: Palvelemalla Kristusta, jonka kohtaamme köyhien ahdingon valepuvussa.
  
  ( Äiti Theresan mietteitä)