Lauantai 19.12.2009 klo 7:53 - Medi
- Työttömien joulujuhlaan enää muutama päivä… Todella pitkiä työpäiviä takana yhdellä jos toisella vapaaehtoisista. Lahjoitusruokaa on tullut hyvin. sitä on haettu ympäri Suomea. Eilen saimme paketoitua ja tarkastettua kaikki Lasten joulupuu – keräyksen kautta tulleet lahjat. Pelkäsin ja murehdin, että miten keräyksemme käy, sillä ”kilpailevia” lahjakeräyksiä alkoi tulla rinnalle monia. No loppu hyvin kaikki hyvin. Lasten joulupuu - keräyksemme tuotti n.2600lahjaa, joista n.1500 tuli joulupuiden kautta tavallisilta ihmisiltä ja loput lahjoitusvaroilla ostettuna. Olen iloinen ja kiitollinen!
- Suuri odotuksemme, Raha-automaattiyhdistyksen rahoitusapu, ei kohdallemme osunut. Avustuksen varaan oli laskettu useita toivon ajatuksia. Pyydetty summa oli pieni mutta sitäkin tarpeellisempi. Toissa aamuna lukemani sähköposti, jossa kieltävästä vastauksesta kerrottiin, kolahti aika kovasti, vaikka toisaalta näin uumoilin tapahtuvankin. Tällaisessa kohdassa sitä aina miettii ruotsiksi piruja.
- Eivätkö he nähneet vai enkö osannut tarpeeksi hyvin kertoa paperilla työmme merkitystä monien tuhansien elämään , vaikuttavuuden laajuutta ja sitä todellisuutta, joka 24/7 työpäivissämme on todellisuutta. Ehkä osasin ehkä en. Näissäkin kohdissa haluan valita tavan ajatella - Hän, joka on ajatuksianikin suurempi tietää kyllä, mikä parasta. Ehkä meille on varattuna jotain parempaa.
- Näin vuoden loppumetreillä on myös hyvä katsoa taakseen, millaisen ladun on hiihtänyt. Itse olen tyytyväinen kokonaisuuteen ja uskallan kehottaa perässätulijoita kulkemaan samalla ladulla. OR on noussut tuntemattomuudesta ja monenlaisten haasteiden keskellä elävänä yhdeksi arvoa saavaksi toiminnaksi – mielipidettämme kysytään puhuttaessa köyhyydestä.
- Noin 150 000 avustuskontaktia kertoo myös, että työmme on ollut tarpeellista. Toisia on autettu kerran toisia lähes päivittäin. Kenelle ojennettu ruokassi kenet saatettu hautaan. Keiden kanssa naurettu keiden kanssa itketty. Kaiken ydin on ollut armahtavaisuus ja laupeus toista ihmistä, lähimmäistä, kohtaan.
- Yhteistyömme eri järjestöinä Operaatiossa on myös ollut haastavaa ja samalla antoisaa. Eri toimintakulttuureista tulevina yhteistyö ei aina ole itsestään selvyys, vaikka perusajatuksemme olisikin sama. Taustoissamme vaikuttaa niin uskonnollispoliittiset kuin työntekemisen tottumus- ja tapakysymykset. Itselleni nämä suurimmaksi osaksi mielipidetörmäykset ovat herättäneet ajatuksia:
- Eri tavalla ajattelevaa ei tule suoralta kädeltä tyrmätä vaan tulee uskaltaa kysyä miksi ja mitä varten. On myös uskallettava katsoa oman nutun alle ja miettiä, mihin omat ajatukset pohjautuvat. Itselleni tärkeimpiä ovat alku ja loppu eli lähde ja tulos. Kaikki se, joka on näiden välissä, on meidän ihmisten valinnoista kiinni.
- Monissa kristillisissä piireissä pelätään julkisuutta vaikka sitä toisaalta myös toivotaan. Näkymisemme eri medioissa on herättänyt jotkut miettimään työmme motiiveja - joko aidosta huolesta tai kateudesta. Olipa syy mikä tahansa asian eteen on hyvä pysähtyä ja olla ennen kaikkea itselle rehellinen. Onko tavoitteemme oman itsemme korottaminen vai mikä? Ja onko huomio nostattanut (sensuroitu) päähän? Tämä kiusauhan ja vaara on aina kaikessa siinä, joka herättää toisten ihmisten huomiota. Itseni kohdalla Jumala kyllä pitää huolen siitä, että muistan kotisoitteeni mitenkään väheksymättä taustaani; olen tavallisen mustalaiskodin tavallinen tallipoika.
Media-työtä ja markkinointia hieman lukeneena ja sivusta nähneenä uskallan väittää, että ne molemmat on mahdollista valjastaa hyvien asioiden ratsuiksi. Näe ne käyttämättöminä Jumalan antamina työkaluja, joilla voitaisiin saavuttaa nykypäivän ihminen. On paljon hyväntekemistä, jota tehdään salassa ja näin kuuluu ollakin. Sillä vasemman käden ei tarvitse tietää kaikkea, mitä oikea käsi tekee, niin kuin raamatullinen sanonta kuuluu. On myös hyväntekemistä, jonka pitää kuulua ja näkyä, koska sen tavoitteet ovat monitahoiset – autettavan auttaminen ja huomion kiinnittäminen itse auttamistyöhön ei niinkään auttajaan sekä auttamishalun herättäminen muissakin ja tuen saaminen vaikuttavuudeltaan isoihin asioihin. tämähän idea toimii evankelioimisen kohdalla miksi ei siis myös muiden työmuotojen kohdalla.
- Lopuksi haluan tuoda esiin Kiitoksen. Kiitoksen antaminen ja vastaanottaminen on yhteiskunnassamme haastavaa. Erityisesti se on sitä hengellisissä piireissä. Pelkäämme varastavamme kunnian Jumalalta.
Minun Jumalani on niin suuri, etten pystyisi varastamaan Hänen kunniaansa enkä sitä edes haluaisi. Minun tehtäväni on edustaa Häntä niin hyvin kuin osaan ja tuottaa elämiselläni ja olemisellani kunniaan hänelle, jos siihen kykenen – olenhan Hänen tuoksunsa maailmalle, toisille elämäksi, toisille kuolemaksi.
Kiitos on yksi maailman parantavimmista sanoista. Minun tavaramerkkini on kiitoksen antaminen niin usein kuin mahdollista hyvin tehdyistä asioista vapaaehtoisille. Useasti aivan silmissä näkee kuinka alaspainetun ihmisen itsetunto kohoaa ja silmiin tulee eloa, kun joku kiittää ja osoittaa tervettä huomiota tehdystä työstä.
- Operaatio Ruokakassi on elämäni yksi hienoimmista ideoista, jonka Jumala muutama vuosi sitten sydämelleni laski. Saan luottamuksesta ikään kuin seisoa pyramidin huipulla. Huipulla seisominen, eturintamalla oleminen on tuulinen ja taisteluja vaativa paikka. Omalla paikallaan oleminen olisi mielestäni täysin mahdotonta, jos jalkojen alla ei olisi luotettavia vapaaehtoisia kivenjärkäleinä ja aseveljiä ja – sisaria vierellä taistelijoina. Heille, jos joillekin, tahdon antaa suuren kiitoksen kuluneesta vuodesta. Jos minä olen työmme aivot, te olette sen sydän.
- Vuoteen 2010 käymme, jos Herra suo, samanlaisella varmuudella kuin menneenä vuotena. Taistelemme diakonialle ominaisin tavoin köyhien ja sorrettujen puolella. Harjoitamme laupias samarialaisuutta sydämestämme ja rakastamme Jumalaa koko olemuksestamme.
- Loppuun kaunis Hilja Aaltosen tekämä runo (klikkaan linkkiä)
|
