Isoja ajatuksia pienen ihmisen päässä

Keskiviikko 23.9.2009 klo 11:26

• Kukaan ei voi sanoa omakseen sitä, mikä on yhteistä; varastossasi oleva leipä kuuluu nälkäiselle, käyttämättömät vaatteesi alastomille. -munkki Gratianus-

• Mitä on Jeesuksen rakastaminen. Jos tahdot rakastaa minua ja tehdä palveluksen, joka on minulle mieleen, auta köyhää kaikilla tavoilla, joilla toivoisit toisten auttavan sinua, jos itse eläisit puutteessa. Näin tehdessäsi rakastat minua aivan oikein. Katso tarkkaan ettet kulje ohitseni. Olen kyllä riittävän lähellä sinua jokaisessa köyhässä, joka tarvitsee apuasi. -Luther-

• Tänään erinäköisiä hankintakirjeitä ja hakemuksia täyttäessä sydän rukoilee Jumalaa auttamaan. Jatkuvasti uutisoidaan työpaikkojen menettämisistä ja työttömyyden kasvusta. Kysyykö kukaan, mitä se ihan oikeasti tarkoittaa neljän seinän sisällä asuvan perheen arjessa; ruokapöydässä, suhteissa, lasten harrastuksissa ... Voiko pienelle lapselle sanoa, että tänään emme syö iltapalaa, koska meillä ei ole ruokaa - On siis mentävä nukkumaan nälkäisenä.

• Eräs tuttu opettaja kertoi minulle, että kouluissakin on huomattu lasten köyhyys. Erityisen nälkäisiä lapsia on siis muulloinkin kuin maanantaipäivisin. On se hassua! Suomen maassa on nälkä ja kaupat pursuaa kymmeniä erilaisia variaatioita jos mistäkin tuotteesta.

• Monet autettavat kertovat, että ei heillä ole varaa ostaa vihanneksia ja/tai hedelmiä. Turun seudulla LIDL-kauppojen lahjoituksien ansiosta moni köyhä perhe saa, joskus jotain extraa; banaaneja ja omenoita, pientä plokkausta vaille olevia vihanneksia jne. Ja kiitos on sydämen muotoinen. Ajatellessani asian todellisuutta poskelleni vierähtää kyynel - aito säälin kyynel.

Anomme lakki kourassa ruokaa

Lauantai 12.9.2009 klo 9:42 - Medi

Mistä tunnistaa hyvinvointivaltion?  Siitä, miten se hoitaa köyhänsä.

Filantropia on hyväntekemisen käsite, jonka juuret ovat löydettävissä Platonisesta ajattelusta. Erityisesti se oli hallitsijoiden yksi tärkeimmistä hyveistä, joka ilmeni lainsäädännössä ja asenteessa alamaisiaan kohtaan. Filantropia yhdessä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa olivat hallitsijoita koskevan lainsäädännön kulmakiviä pitkälle viimevuosituhatta.  1789 Ranskan suuri vallankumous kohosi osin elintarvikepulasta ja leivän hinnan noususta. Kansalaiset Ranskassa huusivat silloin leipää syödäkseen.

Vuonna 2009 Köyhyys on nykyajan ilmiöistä sellainen, josta ei mielellään puhuta. Lenkkipolullani on erääseen äänivalliin spreitattu teksti, jossa lukee ”Horjutanko turvallisuuden tunteesi?” ja joka kerta se saa minut miettimään syvällisiä. Viimeisen virallisen tilaston mukaan Suomessa on yli 700 000 tulojen perusteella köyhäksi luokiteltavaa henkilöä. Kolmannen sektorin järjestöt ovat nähneet tämän köyhyyden leipäjonojen kasvamisena. Monet toimivatkin ihan äärirajojensa viivoilla. Helpompi kuin pohtia sen syitä, olisi sulkea silmänsä ja korvansa ja jatkaa omaa elämäänsä. Tämä pätee niin tavalliseen kansalaiseen kuin päätöksiä tekevään virkamieheen.

Jotkut puhuvat, että laman taitekohta olisi jo ohitettu. Uutisoinnit lomautuksista ja irtosanomisista yhdessä kasvavien leipäjonojen kanssa kertovat kuitenkin eri tarinaa – hyvin karua sellaista. 90-luvun laman virheistä meidän olisi pitänyt jo oppia, että lama taittuu yhteistyöllä. Olemme menossa 15.9.2009 klo 12 Eduskuntatalon portaille yhdessä muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa pitämään ääntä maan hiljaisten – köyhien – puolesta. Yhteisten tavoitteemme lisäksi haluan tuoda esille avuntarpeemme arjentoimintaan. Tarvitsemme niin tukea kuin välineitä, joilla voimme auttaa leipäjonoissamme seisovia perheitä, eläkeläisiä, lapsia, opiskelijoita ja eri tavalla syrjäytyneitä ihmisiä

Olen konkretian ihminen. Ja siksi nytkin ehdotan jotain hyvin konkreettista.  Peruspalvelutoimi, kirkko ja kolmannen sektorin järjestöt pitäisi toimia kolmikanta yhteistyössä, jossa jokaisen asiantuntijuus pääsisi oikeuksiinsa. Se säästäisi energiaa, resursseja ja estäisi päällekkäisiä toimintoja.

Toinen konkreettinen asia on se, että ruoka-avustuksia jakavilla järjestöillä olisi mahdollisuus saada tulla elintarviketuottajien ja – myyjien sekä kaatopaikan väliin. Päivittäin menee monia tuhansia kiloja käyttö- ja syömäkelpoista ruokaa ja tavaraa kaatopaikoille, koska valuvikaisuutensa tai jonkun muun sinänsä mitättömän kosmeettisen vian tähden eivät sovellu kauppojen hyllyille myytäväksi vaikka ovat muuten ihan kuranttia ja syömäkelpoista tavaraa - Enemminkö siis rotille kuin nälkää näkevälle köyhälle? - tämä jos jokin on mielestäni järjen köyhyyttä.  Mahdollisuus näiden asioiden hyötykäyttämiseen on tiettyjen tahojen TAHDON kysymys.  Molemmat konkreettiset ehdotukset tukisivat 2000-luvun tärkeää asiaa - kestävää kehitystä, josta hyötyisi koko Suomi.

Päättäjät, yrityksien johtajat ja markkinointi/lahjoitusvastaavat sekä kauppiaat rukoilemme Jumalan kasvojen edessä teidän puolestanne ja teitä. 1789 – luvun leipävallankumoukseen osallistuneiden kansalaisten tavoin mekin huudamme lisää ruokaa lakki kourassa.