OR toiminnanjohtajan puhe itsenäisyyspäivä juhlassa Turun kauppatorilla 2010

(Videoclip. Tulimummojen videoon, jossa alussa kuvaa Itsenäisyyspäiväjuhlasta)

Rakkaat lähimmäiset olemme juhlimassa tänään Turun Kauppatorilla itsenäistä Suomeamme. Itsenäisyys merkitsee meille itsekullekkin sekä yhteisiä että erilaisia asioita.

Meistä suurin osa on varmasti kuullut sanonnan; On lottovoitto syntyä suomeen. Ja näin varmasti onkin. Vaikka maassamme ei olekaan absoluuttista köyhyyttä, on meillä kuitenkin suuri joukko ihmisiä, joiden elämäntarinaa kuunnellessa eivät itke ainoastaan silmät vaan myös sydän.

Mistä tunnistaa hyvinvointivaltion? Siitä, miten se hoitaa ihmisen!

filantropia on hyväntekemisen käsite, jonka juuret ovat löydettävissä Platonisesta ajattelusta. erityisesti se oli hallitsijoiden yksi tärkeimmistä hyveistä, joka ilmeni lainsäädännössä ja asenteessa alamaisiaan kohtaan. Filantropia yhdessä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa olivat hallitsijoita koskevan lainsäädännön kulmakiviä pitkälle viimevuosituhatta. 1789 Ranskan suuri vallankumous kohosi osin elintarvikepulasta ja leivän hinnan noususta. kansalaiset Ranskassa huusivat silloin leipää syödäkseen.

Olemme saanee kuulla uutisia, että vuonna 2011 ruoan hinta nousee. tämä tarkoittaa sitä, että leipäjonojen pituus kasvaa entisestään. Pakostakin herää mieleen kysymys siitä, miten diakoniatyötä tekevät järjestöt ja seurakunnat tämän kaiken keskellä selviävät sille pakostakin lankeavasta taakasta.

Lenkkipolullani on erääseen äänivallin spreiattu teksti, jossa lukee "Horjutanko turvallisuuden tunteesi?” Ja joka kerta se saa minut miettimään syvällisiä. Viimeisen virallisen tilaston mukaan suomessa on yli 700 000 tulojen perusteella köyhäksi luokiteltavaa ihmistä. Kolmannen sektorin järjestöt ovat nähneet tämän köyhyyden leipäjonojen kasvamisena. Monet toimivatkin ihan äärirajojensa viivoilla. Helpompi kuin pohtia köyhyyden syitä, olisi sulkea silmänsä ja korvansa ja jatkaa omaa elämäänsä. Tämä pätee niin tavalliseen kansalaiseen kuin päätöksiä tekevään virkamieheen.

Jumalan Sana puhuu paljon köyhistä ja köyhyydestä. Erityisesti se velvoittaa meitä kristikansaa rakastamaan lähimmäistämme kuin itseämme, siksi kirkkojen ja eri seurakuntien ei tule ummistaa silmiään köyhien todellisuudelta vaan uskollisena lähtökohdilleen puhua köyhien puolesta.

2010 on Euroopan unionilla, ja näin ollen myös Turun seudun kaupungeilla, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Köyhyys merkitsee kituvaa elämää sosiaalituen turvin ja päivittäistä kamppailua köyhyyden seuraamuksien kanssa. Ihmisen sosiaaliset suhteet kuivettuvat, koska rahaa ei riitä kuin yksin kotona nököttämiseen.

Tällä vuosituhannella köyhyysraja on tullut vastaan myös työssä käyville ja erityisesti lapsiperheille. Euroopan unioni on yksi maailman vauraimmista alueista, mutta sen kansalaisista 17 %:lla on niin rajalliset resurssit, etteivät heidän varansa riitä edes perustarpeisiin. Suomessa vuosituloiltaan köyhyysrajan alapuolella elää 13,2% väestöstä. Kaveria ei jätetä, sanottiin muinoin sotaveteraaneille. Olisikohan otettava tämä loistava sanonta takaisin käytäntöön nyt köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseksi yhteiskunnassamme.

Millainen on köyhän huuto? Kysymys ei useinkaan ole joukkovoimasta tai poliittisesta liikkeestä. Köyhän huuto on useasti vain hiljainen huokaus, kyynel silmäkulmassa ja ahdistus kurkussa. Onneksi Jumala kuulee köyhän huudon, sen äänettömänkin.

Jokainen luotu, jossa Jumala on läsnä, on samalla lahja, jossa Luoja lahjoittaa itsensä. Mikään luotu ei ole olemassa itsestään vaan toisia varten, siis edistääkseen toisten luotujen elämää ja hyvinvointia. Ihmistä ei ole tarkoitettu etsimään omaa etuaan, vaan pitämään huolta muista luoduista ja palvelemaan heitä. Tästä puhuu ihmisen sydämeen luomisessa kirjoitettu moraalilaki, joka kehottaa tekemään toisille niin kuin toivoisi itselle tehtävän.

Eräs ystäväni puhui kerran jumalanpalvelemisesta ja peräänkuulutti kysymystä, että mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Kysymykseen olisi helppo vastata, että se on jumalanpalveluksessa olemista mutta vastaus saattaisi olla liian kiiltokuvamainen. Puheensa lopuksi hän päätyi ajatukseen, jossa Jeesus toi esille rakkauden kaksoiskäskyn – siinä on todellinen jumalanpalvelus ja palveleminen.

Maailmanlaajuisesti arvostettu hyväntekijä Äiti Theresa sanoo rukouksessa, että Jeesus suo minun nähdä jokaisessa köyhässä sinut, niin silloin voin palvella parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän rukoukseen minäkin tahdon yhtyä yhä uudelleen – siinä on minun jumalanpalvelukseni.